T H R O W B A C K

HEI

Koska selvästi olen ehkä maailman huonoin blogin kirjottaja, yritän nyt paikata tätä kirjoituksen puutetta. Olen ehtinyt vaihtaa maatakin tässä välissä, haha. Aloitetaankin siis mun elämästä Californian puolella...

Mun kolme kuukautta oli henkisesti kärrynpyörää. Ei aina ollut helppoa mutta nautin siltikin joka hetkestä, ja olisin voinut jäädä sinne. Ajattelin nyt vähän asukasta millasta oli mun arkielämä Californiassa ja mitä siellä ehti miettimään;

Palm Springsissä; aamu alkoi 6-7 kun herätyskello soi. Kömmin ylös, laitoin itseni ja huoneen ja köpöstelin syömään aamupalaa. 8:30-9:00 alkaa sitten "työt". Bn kanssa mennään melkein hetken mielijohteella. Yleensä päivät koostuvat legoista, ötököiden etsimisestä, käydään lammella "kalastamassa" ja sitten kuumimpana aikana mennään altaalle. Ja mun päivä "päättyy" päivälliseen. Eli kello 17-18. Töitä olikin sitten joka päivä. Vapaa aika meni aurinkoa ottaessa, uima-altaalla, salilla tai hengaten Paulin ja toisen perheen kanssa. Ruoka oli terveellistä, hyvin kana painotteista, joten lihomaan siellä ei päässyt.  

Elin mun California unelmaa. Se ei tosin ollut yhtä ruusuista kuin olin kuvitellut, mutta life happens. Asuin alueella, jossa keski-ikä on siellä 50-60 välillä. Siellä on muutamia lapsiperheitä ja kun "snowbirdsit" tulevat siellä on yhä enemmän porukkaa ja lapsia. Siellä oli minun lisäksi yksi samanikäinen, josta tulikin sitten läheisempi kuin olin kuvitellut, haha. Myös toinen perhe auttoi minua paljon ja heitä ikävöin kovasti. Kun asut monen tuhannen kilometrin päässä ja on kymmenen tunnin aikaero, kunnolla puhuminen sekä jutteleminen oli vaikeaa Suomen päähän. Siksi oli helpottavaa saada puhua samanikäisen kanssa face to face. Sitä ei itse ymmärrä ennen kuin sen itse kokee. Kolmen kuukauden aikana tajusin kuinka paljon rakastan Californiaa, vaikeuksista huolimatta. Olen menossa takaisin hinnalla millä hyvänsä. Olen myös todella kiitollinen perheelle koko kokemuksesta ja että, sain mahdollisuuden asua kolme kuukautta Californiassa. That place has taken my heart.

Minun kolme kuukautta oli ehkä tapahtuma rikkaimmat ikinä, enkä vaihtais mitään pois. Ikävä takaisin on sanoinkuvaamaton. Se ei ollut kuin elokuvista vaan arkielämää, itkuineen ja hymyineen, ja rakastan sitä koko sydämestä, se on koti. Ja kun lähtö läheni ajattelin, että miten voin lähteä kotoa kotiin? Minulla pitäisi olla halu lähteä takaisin Suomeen mutta toisin, se tuntui kuin sydän olisi särkynyt. Kotoa kotiin. Tiedän, että Suomi, Oulu, tulee aina olemaan kotini mutta olen kasvanut enkä ole enään se pikkutyttö, vaan jossain vaiheessa tulen menemään takaisin Californiaan ja rakentamaan oman kotini sinne. I guess your home is where your heart is. 

                                                               California terveisin, Roosa

ARIZONA

HEISSAN

 Puolessa välissä lokakuuta lähettin roadtripille Arizonaan, määränpäänä Sedona, Grand Canyon ja Phoenix. Sedonaan ajoi noin 6 tuntia. Olin kuullut Sedonasta ehkä kerran aikaisemmin, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Sedona on mahdottoman kaunis kaupunki. Se on keskellä red rockseja. Kaikki oli punaista. Kuten minulle Sedonaa kuvailtiin, rikkaiden hippien paikka. Vietetiin Sedonassa kaksi yötä. Kävimme tekemässä muutaman hiking reissun ja onneksemme B oli koko reissun ajan ihan mahdottoman hyvä!

Seuraava pysäkki oli Flagstaff. 1-2h päässä Grand Canyonista sijaitseva kaupunki. Kun, ajoimme Flagstaffia kohti, maisema muuttui punaisesta, aavikkoisesta, karusta seudusta vuoristoiseksi ja metsäiseksi. Minusta Flagstaff näytti laskettelu kaupungilta. Siellä ei ollut paljon tekemistä mutta hotelli oli ihan kiva. Seuraavana päivänä lähettiin Grand Canyonille. Mun päässä oli kuvitelma, että Grand Canyon kokonaan aavikkoa mutta se ei ollukkaa. Toisella puolella metsää ja toisella puolella avautuu uskomattoman hieno Grand Canyon ja karu, aavikkoinen näkymä. Canyon oli henkeäsalpaava. Sitä ei voi mitenkään saada yhteen kuvaan, saatikka kuvailla kuinka hieno se on.  Se pitää kokea itse. Teimme hikingin 1h alas, 1,5-2h ylös. Se oli uskomattoman kaunis. Ja B oli ihan mahtava.

Seuraavana päivänä aioimme Phoenixiin, jossa olimme yhden yön. Päivällä vietettiin aikaa hotellilla ja kun, ilta laskeutui lähdimme Scottsdaleen. Se oli älyttömän sievää aluetta, matalia taloja, valoja ja pieniä putiikkeja. SouthWest tyyliä. Ilta kului puistossa ja kierrellen kauppoja. Seuraavana päivänä lähdimme hikingille ja sen jälkeen meille tuli vähän kiire ulostautua hotellista mutta mitäs sitten, hauskaa oli. Loppu päivä kuluikin sitten auton takapenkillä Bn seurassa. 

Jos jotain jäi mieleen matkasta, on maisemat (ja Bn hyvä käytös, hihi).
A I V A N Ä L Y T T Ö M Ä N K A U N I S T A.
Jos ikinä saatte mahdollisuuden lähteä ja tykkäätte urheilla, tehä hikingeja, lähtekää!! Ja vaikka, ette tykkäisikään, käykää, menkää! Grand Canyon on ehdottomasti paikka, jossa pitää käydä kerran elämässään. VAU.

Pahoittelen, että tekstistä puuttuu kuvat, mutta en ole vielä siirtänyt niitä koneelle ja se on operaatio, jota alan tekemään tämän kirjoituksen jälkeen. Ne tulevat pian! Sorry guys. Be patient.

-Roosa