T H R O W B A C K

HEI

Koska selvästi olen ehkä maailman huonoin blogin kirjottaja, yritän nyt paikata tätä kirjoituksen puutetta. Olen ehtinyt vaihtaa maatakin tässä välissä, haha. Aloitetaankin siis mun elämästä Californian puolella...

Mun kolme kuukautta oli henkisesti kärrynpyörää. Ei aina ollut helppoa mutta nautin siltikin joka hetkestä, ja olisin voinut jäädä sinne. Ajattelin nyt vähän asukasta millasta oli mun arkielämä Californiassa ja mitä siellä ehti miettimään;

Palm Springsissä; aamu alkoi 6-7 kun herätyskello soi. Kömmin ylös, laitoin itseni ja huoneen ja köpöstelin syömään aamupalaa. 8:30-9:00 alkaa sitten "työt". Bn kanssa mennään melkein hetken mielijohteella. Yleensä päivät koostuvat legoista, ötököiden etsimisestä, käydään lammella "kalastamassa" ja sitten kuumimpana aikana mennään altaalle. Ja mun päivä "päättyy" päivälliseen. Eli kello 17-18. Töitä olikin sitten joka päivä. Vapaa aika meni aurinkoa ottaessa, uima-altaalla, salilla tai hengaten Paulin ja toisen perheen kanssa. Ruoka oli terveellistä, hyvin kana painotteista, joten lihomaan siellä ei päässyt.  

Elin mun California unelmaa. Se ei tosin ollut yhtä ruusuista kuin olin kuvitellut, mutta life happens. Asuin alueella, jossa keski-ikä on siellä 50-60 välillä. Siellä on muutamia lapsiperheitä ja kun "snowbirdsit" tulevat siellä on yhä enemmän porukkaa ja lapsia. Siellä oli minun lisäksi yksi samanikäinen, josta tulikin sitten läheisempi kuin olin kuvitellut, haha. Myös toinen perhe auttoi minua paljon ja heitä ikävöin kovasti. Kun asut monen tuhannen kilometrin päässä ja on kymmenen tunnin aikaero, kunnolla puhuminen sekä jutteleminen oli vaikeaa Suomen päähän. Siksi oli helpottavaa saada puhua samanikäisen kanssa face to face. Sitä ei itse ymmärrä ennen kuin sen itse kokee. Kolmen kuukauden aikana tajusin kuinka paljon rakastan Californiaa, vaikeuksista huolimatta. Olen menossa takaisin hinnalla millä hyvänsä. Olen myös todella kiitollinen perheelle koko kokemuksesta ja että, sain mahdollisuuden asua kolme kuukautta Californiassa. That place has taken my heart.

Minun kolme kuukautta oli ehkä tapahtuma rikkaimmat ikinä, enkä vaihtais mitään pois. Ikävä takaisin on sanoinkuvaamaton. Se ei ollut kuin elokuvista vaan arkielämää, itkuineen ja hymyineen, ja rakastan sitä koko sydämestä, se on koti. Ja kun lähtö läheni ajattelin, että miten voin lähteä kotoa kotiin? Minulla pitäisi olla halu lähteä takaisin Suomeen mutta toisin, se tuntui kuin sydän olisi särkynyt. Kotoa kotiin. Tiedän, että Suomi, Oulu, tulee aina olemaan kotini mutta olen kasvanut enkä ole enään se pikkutyttö, vaan jossain vaiheessa tulen menemään takaisin Californiaan ja rakentamaan oman kotini sinne. I guess your home is where your heart is. 

                                                               California terveisin, Roosa

ARIZONA

HEISSAN

 Puolessa välissä lokakuuta lähettin roadtripille Arizonaan, määränpäänä Sedona, Grand Canyon ja Phoenix. Sedonaan ajoi noin 6 tuntia. Olin kuullut Sedonasta ehkä kerran aikaisemmin, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Sedona on mahdottoman kaunis kaupunki. Se on keskellä red rockseja. Kaikki oli punaista. Kuten minulle Sedonaa kuvailtiin, rikkaiden hippien paikka. Vietetiin Sedonassa kaksi yötä. Kävimme tekemässä muutaman hiking reissun ja onneksemme B oli koko reissun ajan ihan mahdottoman hyvä!

Seuraava pysäkki oli Flagstaff. 1-2h päässä Grand Canyonista sijaitseva kaupunki. Kun, ajoimme Flagstaffia kohti, maisema muuttui punaisesta, aavikkoisesta, karusta seudusta vuoristoiseksi ja metsäiseksi. Minusta Flagstaff näytti laskettelu kaupungilta. Siellä ei ollut paljon tekemistä mutta hotelli oli ihan kiva. Seuraavana päivänä lähettiin Grand Canyonille. Mun päässä oli kuvitelma, että Grand Canyon kokonaan aavikkoa mutta se ei ollukkaa. Toisella puolella metsää ja toisella puolella avautuu uskomattoman hieno Grand Canyon ja karu, aavikkoinen näkymä. Canyon oli henkeäsalpaava. Sitä ei voi mitenkään saada yhteen kuvaan, saatikka kuvailla kuinka hieno se on.  Se pitää kokea itse. Teimme hikingin 1h alas, 1,5-2h ylös. Se oli uskomattoman kaunis. Ja B oli ihan mahtava.

Seuraavana päivänä aioimme Phoenixiin, jossa olimme yhden yön. Päivällä vietettiin aikaa hotellilla ja kun, ilta laskeutui lähdimme Scottsdaleen. Se oli älyttömän sievää aluetta, matalia taloja, valoja ja pieniä putiikkeja. SouthWest tyyliä. Ilta kului puistossa ja kierrellen kauppoja. Seuraavana päivänä lähdimme hikingille ja sen jälkeen meille tuli vähän kiire ulostautua hotellista mutta mitäs sitten, hauskaa oli. Loppu päivä kuluikin sitten auton takapenkillä Bn seurassa. 

Jos jotain jäi mieleen matkasta, on maisemat (ja Bn hyvä käytös, hihi).
A I V A N Ä L Y T T Ö M Ä N K A U N I S T A.
Jos ikinä saatte mahdollisuuden lähteä ja tykkäätte urheilla, tehä hikingeja, lähtekää!! Ja vaikka, ette tykkäisikään, käykää, menkää! Grand Canyon on ehdottomasti paikka, jossa pitää käydä kerran elämässään. VAU.

Pahoittelen, että tekstistä puuttuu kuvat, mutta en ole vielä siirtänyt niitä koneelle ja se on operaatio, jota alan tekemään tämän kirjoituksen jälkeen. Ne tulevat pian! Sorry guys. Be patient.

-Roosa

CALIFORNIA LIVING

MOIKKA

Camping area

Heheeei elossa olen. Tällä hetkellä kirjottelen Palm Springsistä, ns. tukikohdasta. Hieman on eri maisemat kuin viisi päivää sitten.

Tiistai oli matkustus päivä. 13:40 lähti kone Frankfurtiin ja sieltä jatkolento San Franciscoon. Oli elämäni puuduttavimmat tunnit pitkällä lennolla; vanha kone, ikävä eikä mitään tekemistä. Frankfurtin kentällä oli enemmän tiukempaa, kuin Yhdysvaltojen maahantulossa, mikä ihmetytti, sillä olin valmistautunut kaikkein pahimpaan. Mutta hengissä selvittiin. Tiistaista lauantaihin oltiin siis San Franciscossa, sellaisella hyvin amerikkalaisella kamping alueella. Ja meikähän nukkui siellä myös ensimmäistä kertaa elämässäni teltassa! Hauskaa oli. Käytiin hieman hiking ja samalla katsomassa jättiläispunapuita, upeaa. 

Home hoods in Palm Springs

Launtaina ajeltiin 9h Palm Springsiin, josta kirjottelen nyt. Täällä on lämmin, vaikkakin toin kumpaakin paikkaan ekoina päivinä kylmyyden. Ja siis täällähän kylmä tarkottaa 24C...

Coachella Valley on aavikko aluetta, ympärillä vuoria, joten yhdistelmä on aivan ihanan näköistä.

Tulen varmasti nauttimaan ajastani täällä. Tänään käytiin palmu metsässä (suomeksi käännettynä). Se sijaitsee oasis alueella (googlatkaa oasis jos ette tiedä (ei se bändi)), joten oli hauskan näköistä, kun palmut kasvavat keskellä aavikkoa. Perhe kutsuu sitä "magical forest" ja sitä se kyllä olikin. Mun puolesta kaikki metsät saisivat olla tuollaisia. Valitettavasti Suomen kuusi- ja mäntymetsät häviävät tälle. 

Desert

Magical forest

Kun voitin ekan päivän ikävän, minulla on ollut ihan mahtavaa aikaa täällä ja tulen hyvin toimeen B:n kanssa. Ei kyllä ole hänen kanssaan yhtään tylsää hetkeä. B on todella energinen ja hieman hupsu. Jokainen päivä on erilainen. Perhe on todella aktiivinen ja olemme paljon menossa, joten taloa, kotia on siksi helpompi kutsua tukikohdaksi. Tulen näkemään paljon Californiaa ja yksi pitempi reissu on jo tiedossa. Can't wait. 

Terkkuja sinne kylmään Suomeen ja teille ympäri maailmaa!

puss

ps. seuratkaa Instagramissa jos kiinnostaa :)

-Roosa

MINUN NIMENI ON ROOSA

HEI

Poikaystäväni kehottamana ajattelin kirjoittaa hieman minusta, että kuka täällä oikein kirjoittelee. Mainitsin aikasemmin, että en ole koskaan tykännyt kirjoittaa itsestäni sekä elämästäni, varsinkaan nettiin. Kaikkihan jää tänne. Mutta anyway, kai se pointti on se, että tykkään enemmän kertoa itsestäni kahvi kupposen äärellä, nenät vastakkain. 

Minun nimeni on siis Roosa. Elän 18-vuotiaan elämää. Asun ihanassa omakotitalossa, äitin, iskän ja hupsun kääpiösnautserimme kanssa. Elämääni värittää lisäksi rakas poikaystäväni, ihanat kaverit ja hullut sukulaiset. Kouluja käyty tähän mennessä 12 vuotta ja valmistuinkin lukiosta tänä keväänä. Uinti on ollut osa elämääni kolme vuotiaasta asti harrastuksena/kilpaillen mutta viimeiset kolme vuotta olen sitten toiminut uimakouluohjaajana. Persoonaltani voisin sanoa olevani huumorintajuinen, luotettava, hieman hullu ja iloinen. Ihanin adjektiivi, millä minua on kuvailtu, on aito. Toivon mukaan kaveritkin voi vahvistaa tämän.. :D

tässäpä nassuni :D

Matkustusinto on lähteny jo ensimmäisistä reissuista mutta sai vielä enemmän tuulta purjeisiin, kun olin kesällä 2012 kielimatkalla Los Angelesissa. Kyllähän siinä sitten sydän jäi sinne. Kun lukio lähti käyntiin, haaveena oli vaihtovuosi. Noh, se ei onnistunut, joten suunnitelmat muuttuivat. Uimaopen työn ja kavereiden kautta sain inspiksen auppari vuoteen. Alusta asti minulle on ollut selvää, että lukion jälkeen pidän välivuoden. Mikäs muukaan olisi parempi vaihtoehto, kuin lähteä näkemään maailmaa ja samalla pääsen tekemään töitä lasten kanssa sekä kohentamaan kielitaitoja. Suurin kysymys ja lopulta hämmästyksen kohde on ollut se, että en ole hakenut jatko-opintoihin enkä vielä oikein tiedä mihin hakisin. En aio stressata asialla vaan hautoa ajatuksia ja katsoa mihin tie vie. Sitten 2017 vuoden puolella haen, jos haen. En kuitenkaan aio jäädä tänne pohjoiseen vaan suuntana olisi Helsinki ja PK seutu.

Tähän mennessä "mottonani" on ollu Walt Disneyn "All our dreams can come true if we have the courage to pursue them" . Ja ainakin mulla se on tähän asti pitänyt paikkaansa, sekä tällä ajatuksella aion jatkaa eteenpäin. Nautin elämästä ja teen niinko itsestäni hyvältä tuntuu, ja se on ihan sallittua.

Nauttikaa tekin!

-Roosa

HAKUPROSESSI

MOIKKA

ELI kaikki lähtee siitä että...

Joo ei. Ei kukaan jaksaisi lukea.

Mun hakuprosessi on ollut mielenkiintoinen ja omanlainen. Tarkotus oli lähteä vuodeksi Amerikkaan mutta suunnitelmat muuttuivat. Löysin perheet tai no, he löysivät minut netin kautta. Koska perheen hakeminen oli takunnut jo pitemmän aikaa, päätin sitten etsiä itse hostperheitä kaiken mahdollisen kautta. Ja sitten tärppäsi. En olisi ikinä uskonut, että Amerikan lisäksi lähden myös Ranskaan. Niin sitä meikä tyttö vaan mennee. 

Mutta niin...

Sain yhteydenoton California perheeltä Facebookiin. Tässä vaiheessa Roosa 18v hyppi ja pomppi taloa ympäri. Perhe Californiasta = My dream come true. Perheessä minua odottaa viisi vuotias poika, isä ja suomalainen äiti. Skype-puheluiden ja yhden tapaamisen jälkeen sovittiin, että minusta tulee heidän uusi au pair. Olen ihan mahdottoman innoissani tästä. Asun heidän luonaan kolme kuukautta, syyskuusta joulukuuhun. Pääsen siis jouluksi kotiin. Perhe on aktiivinen ja pääsen näkemään Californiaa ihan uudella tavalla.

Sitten, kun Joulu on ohitse ja ilotulitteet juuri saatu poksautettua, lennän uuden perheen luokse Pariisiin. Sieltä ajelemme sitten yhdessä pieneen ranskalaiseen kaupunkiin nimeltä Gex, jossa tulen asumaan siitä seuraavat yhdeksän kuukautta. Tähän ihanaan ranskalaiseen perheeseen kuuluu vanhemmat ja kaksi lasta; poika 7v. ja tyttö 10v. Gex sijaitsee noin 5km Genevestä. Asun siis melkein Ranskan ja Sveitsin rajalla. Olen tästäkin perheestä extreamly excited! Skypetin perheen kanssa aika nopeasti vain muutaman viestin jälkeen ja toisella kerralla hostisä sitten kysyi, haluanko olla heidän uusi auppari. "KYLLÄ" tuli suustani leveällä hymyllä. Eniten minua kauhistuttaa, miten ihmeessä tulen selviämään ranskan kielen taidoillani, varsinkin ensimmäiset kuukaudet. Eiköhän se siitä, ehkä...

Kummatkin perheet tuntuvat juuri oikeilta minulle. Skype-puhelut eli niin sanotut työhaastattelut, eivät kummankaan kanssa tuntuneet tiukoilta työhaastatteluilta vaan rennolta keskustelulta. Mikä sopi minulle enemmän kuin paremmin. Uskon, että minulla tulee olemaan ihan älyttömän mukavaa ja hauskaa perheiden kanssa. 

-Roosa


Ps. Lähtöön 31 päivää, iiks!

Ensimmäinen

HELLO & BONJOUR

Tässä sitä ollaan, blogia tekemässä. Olen joskus kauan aikaa sitten kokeillut, huonolla menestyksellä. En ole, suomalaiseen tapaan, koskaan tykännyt kirjoittaa itsestäni ja elämästäni. Tämän pitäminen tulee olemaan mulle, rehellisesti, välillä turhauttavaa, sillä saatan unohtaa blogin olemassaolon.
Ehkä mää jossain vaiheessa oikein innostun, toivottavasti!
   Olen siis hyvin tavallinen tyttö Oulusta. Ja syy, miksi tätä blogia kirjoittelen on se, että syyskuun lopussa lähden Au pairiksi; Kaliforniaan kolmeksi kuukaudeksi, pysähdyn Joulun aikaan viikon kotona ja Tammikuun alussa lentelen sitten Ranskan puolelle mutta Geneven läheisyyteen. Yritän kirjoittaa maan ja taivaan väliltä, mitä ikinä tapahtuukaan arjessa ja elämässä siellä sekä miten/miksi tässä tilanteessa oikein olen.
  Kaksi maanosaa, kaksi maata, kaksi perhettä, yksi vuosi. Elämäni uskomattomin vuosi on edessäni.

My dream come true.

-Roosa